Pieni ajatuskupla työhyvinvoinnista

07.10.2015

Jokainen lukutaidon omaava henkilö voi suhteellisen helposti huomata että sana työhyvinvointi muodostuu sanoista: TYÖ ja HYVINVOINTI. Mietin kauan miten näin isoa aihetta voi lähestyä järkevästi ja päätin pistää homman atomeiksi.

Ensinnäkin, työhän on syypää siihen miksi maanantaita niin intohimoisesti inhotaan. Viikonlopun huolettoman rennot aamut, kahvikupin ja lehden ääressä on pelkkä ihanainen muisto. Töihin mennään lasten takia; Eetu 7v. jääkiekkoharrastus ei maksa itse itseään, eikä sitä Esmeraldan satubalettiakaan pyhä henki vedä. Duunia paiskitaan kosmetiikan takia, ylihinnoiteltujen ja utopistisia lupauksia sisällään pitävien ryppyvoiteiden takia ja joskus voi olla hyödyllistä myös syödä jotain. No sittenhän on vielä ne talot, maat ja mannut maksettavana.

Elämän Lego-palikat huomioon ottaen, töihin ei ole pakko mennä, vaan töihin SAA mennä, asenne ratkaisee. Sana hyvinvointi on niin laaja, että se herättää pääkopassa yleismaailmallista kaaosta. Onko hyvinvointi sitä että elämä on raiteillaan, perheen asiat reilassa, työssä sujuu, terveys on tallella ja on yleisesti suhteellisen tyytyväinen kaikkeen ympärillään? Perus onnellisuuteen taipuvainen ihminen voi olla myös keskivertoa tyytyväisempi työssä. Suomalainen rakastaa vähäeleisyyttä, alakuloisuutta, jonottamista ja mämmiä. Me ollaan reiluja, säntillisiä, pysytään ruodussa ja maksamme velkamme. Lääkäriin mennään vasta kun ollaan oikeasti kipeitä. Rehellisellä työllä Suomi nostettiin sotienkin jälkeen, jos niin kauas saa muistella. Eläkkeellä mietitään kaikkia niitä töissä koettuja ala- ja ylämäkiä ja kuinka kivaa sittenkin oli, vaikka välillä piti purra hampaita yhteen.

Yhteenkuuluvuuden tunne ei varsinaisesti haittaa työyhteisössä. Yhdessä tekeminen lujittaa kaksikymppisen Mairen ja viisikymppisen Irmankin kaveruutta. Mitä jos kateellinen työkaiffa yhtäkkiä aidosti välittää? ”Niin haittaakse”? Tiedetään toisistamme pintaa enemmän kun vietetään välillä vapaa-aikaakin yhdessä. Voiko jopa käydä niin että, työpaikka tuntuu niin omalta että voidaan puhua halusta menestyä, yhdessä, ihan vain ME… yrityksenä?

Syysterkuin,
Erica



Info - Menu: