Ikuisuuskysymys, kumpi oli ensin muna vai kana, voisi saada merkityksen työelämän saralla muodossa kumpi oli ensin, työkuormittuneisuus vai työntekijän fyysiset ja psyykkiset resurssit. Tähän osaltaan pyritään vaikuttamaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti työkykyprojekteilla.
Optimaalisin lähtökohta on se, että työpaikalla on kaikki työolosuhteet ja ergonomia-asiat mahdollisimman hyvin järjestetty mutta yhtenä suurena muuttuvana tekijänä työssä on itse työntekijä. Kun fyysisiä ja psyykkisiä resursseja ei voi ostaa kaupan hyllyltä, vaan ihminen ihan itse joutuu asian eteen jotain tekemään.
Työkykyprojektin tiimoilta käydään ensin katsomassa työntekoa itsessään ja siinä mahdollisesti ilmeneviä
kuormitustekijöitä ja mihin kuormitus eniten kohdistuu. Tältä pohjalta suunnitellaan juuri sille
osallistujaryhmälle yksilöllinen ryhmässä toteutettava fysioterapiaohjelma. Toiset haluavat alkuun myös
esimerkiksi lihaskuntotestit, joiden perusteella on tietenkin jakson lopussa hyvä verrata fyysisen
suorituskyvyn muuttumista vuoden kestävän projektin aikana. Kuten tiedämme, testit aiheuttavat aina
suuria tunteita suuntaan tai toiseen… Mutta siinä sitä mitataan kaikenlaisia asioita, myös sitä kuuluisaa
henkistä kanttia suorittaa testit.
Ja sitten ripaus itse asiaakin. Ryhmissä annetun tiedon ja ohjattujen harjoitteiden avulla on tarkoitus lisätä
osallistujien tietoisuutta tuki- ja liikuntaelimistön oireiden sekä oman kehon lihasepätasapainon
yhteydestä, jotta osallistuja motivoituu oman kuntonsa ja lihastasapainonsa parantamiseen. Tällöin myös
osallistujan kehon tuntemus, koordinaatio- ja reaktiokyky paranevat, jolloin yleensä työkyky paranee ja
mahdollisesti työtapaturmariski pienenee. Eihän kukkokaan käskien laula, joten myös motivoituminen
oman kehonsa parempaan huoltamiseen paranee, kun tietää mitä, miksi, miten ja milloin. Työkykyprojekti
pyrkii antamaan vastaukset omalta osaltaan näihin kysymyksiin.
Työkykyprojekteissa on ollut kuluneen vuoden aikana useampi ryhmä. Ryhmät ovat omia yksilöitään, ei voi
verrata ryhmää toiseen. Toiset lämpenevät hitaammin ja toisten sytytyslanka on lyhyempi, mutta
pääsääntöisesti kaikki ovat olleet innolla mukana ja aktiivisesti osallistuneet. Ahaa-elämyksiltäkään ei ole
onneksi vältytty. Monesti se yksinkertainen asia on se suuri asia, kun sen oikein oivaltaa. Osallistujilta on
tullut myönteistä palautetta ja moni osallistuja on uudestaan löytänyt sen joskus kauankin kadoksissa
olleen liikuntakipinän.
Juna kulkee ja projektit jatkuu. Tähän mennessä kootun kokemuksen ja osallistujilta saadun palautteen
perusteella työkykyprojektit ovat saavuttaneet suuremmaksi osaksi tavoitteensa eli työntekijän
paremman työhyvinvoinnin ja jaksamisen tiimoilta. Muistettakoon, että jokainen on oman työnsä
asiantuntija, jospa mekin osaltamme kannamme kortemme siihen kekoon.
Elämän- ja työniloa toivotellen;
Pia Siipola
työfysioterapeutti