Toimintaterapeutti talossa

Yleisin kysymys toimintaterapeutiksi valmistumisen jälkeen on ollut, että miten se eroaa fysioterapian työstä. Entinen naapurin rouvakin pyysi minulta apua selkävian korjaamisessa, koska ”toiminta” kuulostaa fyysiseltä liikkumiselta. Eikä se minua haitannut, mutta laaja toimintaterapeuttinen vastaus olisi todennäköisesti kuitenkin ollut niin erilainen ja erikoinen kuin mitä rouva olisi odottanut, joten päätin säästää hänen aikaa ja suosittelin fysioterapeutilla käyntiä.
Fysioterapeutit toimivat paljon yhteistyössä toimintaterapeuttien kanssa ja ulkopuolisen silmin kuntoutuskeinot näyttävät välillä hyvin samalta. Lasten kanssa jotkut ovat huomanneet toimintaterapeutin painottavan esikoululaisen kynänkäytön harjoittelua, kun taas fysioterapeutti on puuttunut karkeamotoriseen kehitykseen. Tällaisessa tilanteessa työnjako on järkevää, mutta joskus toimintaterapeutti vastaa myös yksinään lapsen sensomotorisesta kehityksestä.
Toimintaterapian historiaa voidaan kaivaa kaukaa erilaisten filosofien ajatuksista, mutta konkreettisesti Yhdysvalloissa 1. maailmansodan jälkeen haavoittuneiden kuntoutuksessa huomattiin, että ihmiselle merkityksellisellä toiminnalla pystytään vaikuttamaan kuntoutumiseen ja työhön asteittain palaamiseen. Sairauksien tuomien toimintarajoitteiden sijaan ajattelu siirtyi aktiiviseen toiminnan mahdollistamiseen ja sitä kautta potilaiden psyykkiseen eheytymiseen toimijoina. Aikojen saatossa toimintaterapia-ajattelu on kehittynyt ja laajentunut eri elämän osa-alueille ja asiakasryhmille. Toimintaa on alettu pitää hyvinvoinnin keskeisenä osa-alueena, joka tekee elämisestä merkityksellistä, kertoo ajasta ja kulttuurista sekä liittää meidät osaksi muita ihmisiä ja yhteiskuntaa. Vuosi sitten Suomen Toimintaterapeuttiliitto TOI täytti 50 vuotta.
Toimintaterapiassa ollaan kiinnostuneita ihmisen kokonaisvaltaisesta fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta toimintakyvystä, joka vaikuttaa ihmisen osallisuuteen ja hyvinvointiin. Toimintaterapian sisällä onkin paljon eri suuntauksia sekä eri asioihin ja asiakasryhmiin erikoistuneita terapeutteja. Minä teen työtä pääsääntöisesti lasten parissa ja siihen liittyen minua kiinnostaa muun muassa lapsen kehitys, hänen mahdollisuudet leikkiä muiden lasten kanssa, tutkia ympäristöä ja tavoitella tulevaisuuden kannalta merkittäviä asioita. Toimintaterapia on hyvin asiakaslähtöistä, asiakkaan mielenkiinnonkohteisiin, tapoihin ja tottumuksiin pohjaavaa tiivistä vuorovaikutusta asiakkaan ja ympäristön kanssa. Asiakkaalle merkitystä tuova toiminta on keskeinen työväline. Esikoululainen harjoittelee toimintaterapeutin kanssa esimerkiksi kynänkäyttöä, jotta hän voisi koulussa osallistua muiden mukana kirjainten opetteluun, olemaan osa muita ekaluokkalaisia ja rohkaistua oppimaan uutta.
Hauskaa ja Toiminnallista Syksyn Alkua!

Saija Toskala, toimintaterapeutti. Medirex.